Sydämeni laulu

Play this. 

Taas löydän itseni katsoessani kuinka kauniisti aallot liikkuvat kohti rantaa. Niin sulavasti ilman huolia, ilman esteitä. Rannalla on sumuista ja hiekka tuntuu kylmältä paljaita jalkojani vasten, tuuli virtaa hellästi paitani läpi, vapisen. Liu'utan somieni läpi kylmän hiekan, ja laitan käteni nyrkkiin pitääkseni pienet hiekan murut kämmeneni sisällä. Puristin nyrkkini kiinni, lujasti kuin viha kuohuisi sisälläni kuten sammumaton liekki nuotiolla, mutta todellisuudessa pidättelin kyyneliä valumasta poskilleni. Katsoin taas merta ja aaltojen sulavaa liikettä, kuinka kaunis maailma onkaan. Huomasin kuun heijasutvan täydellisesti mereen, täysikuu. Miten kaunis se onkaan, kylmät väreet kiertävät koko vartaloni läpi, tällä kertaa sinun takiasi.

Mietin ajatteletko sinäkin minua, katsotko kuuta miettien meitä. Istuimme täällä usein yhdessä, vierekkäin sinun kätesi ympärilläni, nyt istun yksin kylmissäni katsoessani kuuta. Mitä tapahtui, minne muistomme menivät, minne me katosimme, minne sinä menit. 

Suljin silmäni nähdäkseni sinut täällä taas, hetkeksi halusin tarttua muistoon, menneisyyteen, sinuun. Näin kasvosi kauniit omiani vasten, vertailimme käsiämme. Kuinka isot sinun kätesi olivat, otit kädestäni kiinni lujasti kuiskaten korvaani " pidän sinusta kiinni". Hymyilin niin että poskiini sattui, suutelin sinua hellästi poskelle ja sinä minua huulilleni. Kuinka pehmeät ne olikaan, voin edelleen maistaa suolaisen ihanan maun huulillani, voin edelleen tuntea huulesi omillani. Katsoin kasvojasi ihania silmiäsi, ja miten kauniisti tulisen lämmin aurinko heijastui ihollesi. Ajatellessani sinua, lämmin olo valtasi koko kehoni ja mieleni niin, että hymy ylsi kasvoilleni hetkeksi. Kunnes hätkähdin ja avasin silmäni, huomaten olevani edelleen rannalla kylmässä. 

Ensimmäistä kertaa uskaltauduin harhailla tälle rannalle, nyt istuin täällä. Ties kuinka kauan olin istunut hiekassa, oliskohan aika mennä kotiin. 

Nousin varovasti ylös, pyyhin kätei ja vaatteeni hiekasta. Laitoin takkini kiinni ja nostin katseeni horisonttiin, ja käänsin sitten kohti rantaa. Kävelin hetken rantaa pitkin kohti tietä joka näkyi matkan päässä. Katsoin vielä kerran kuuta, ihaillen ja haaveillen sinut vierelleni. Pyyhin taas kerran kyyneleet silmiltäni. 

Taas käänsin matkani kohti sumuista tietä. Sumusta alkoi erottua musta hahmo, pelko kasvoi sisälläni. Ei olisi pitänyt tulla näin myöhään mietin hiljaa itsekseni. Kävelin varovasti eteenpäin, miettien samalla mitä joku tekisi täällä rannalla tähän aikaan yöstä. Mielessä vilisi monia ajatuksia, pelkoja ja tunteita. Pian suurin toiveeni oli että se olisit sinä. Toivoin että voisin nähdä kasvosi taas, vielä kerran. Lähestyin mystistä hahmoa sumussa, edelleen hieman peläten mutta myös odottaen sinua. Poika nosti päänsä kohdallani, ja katsahti minuun. Sydämmeni pysähtyi vain hetkeksi, ja hupun alta vilahti kasvot. Tutut kasvot. Pysähdyin, myös hän pysähtyi. Käännyin hitaasti katsoakseni taakseni. Poika katsoi minuun, sydämmeni tahti nousi taivaisiin. Silmäsi, huulesi, kasvosi. Se olet sinä, täällä nyt. Ajattelematta mitään, juoksin luoksesi. Pistin pääni rintakehääsi vasten, kiedoin käteni ympärillesi ja sillä halusin osoittaa etten koskaan enään päästäisi irti. Annoit vastauksen, kietomalla kätesi ympärilleni. Kuinka olinkaan kaivannut läheisyyttäsi. Kuiskasin hiljaa "älä koskaan enään päästä irti", ja nostin pääni. Katsoit minua silmiin, hetken tunsin kun aika pysähtyi, äänet hiljeni, oli vain me kaksi ja maailma. Vain me. Otit niskastani kiinni ja suutelit minua hellästi. 

with love 

Juuli 

ps. Tuli pitkä, mut innostuin kirjottelemaan. Oon pahoillani jos tässä on paljon kirjotusvirheitä, oon tosi väsyny enkä jaksa millään korjata niitä. Halusin kirjottaa teille koska mua vallitsi inspiraatio ja te tykkäsitte mun edellisestä kirjotuksesta. Toivon että tääki olis yhtä liikuttava ja henkeä salpaava kirjoitus. 

Kauneus on katsojan silmissä ja toivon että kerrotte mulle mielipiteenne :) kiitos rakkaat.